Historiajana - 150 vuotta suomalaista diakoniaa

Historiajanalle on kerätty eri lähteistä tapahtumia ja henkilöitä liittyen suomalaiseen diakoniaan ja diakonian vihkimysvirkaan. Täydennys ja korjausehdotuksia voi lähettää osoitteeseen viestinta@dtl.fi. Erityisesti tiedot seurakuntiin perustetuista diakoniayhdistyksistä ja ensimmäisistä diakoniatyöntekijöistä ovat tervetulleita.

 

1867 Helsingin Diakonissalaitos perustettiin.

1869 Viipurin Diakonissalaitos (nyk. Lahden Diakonialaitos) perustettiin.

1872 Suomen kirkon ensimmäinen diakonissavihkimys. Mathilda Hoffman vihittiin Viipurin Pietarin-Paavalin kirkossa.

1873 Suomen kirkon toinen diakonissavihkimys. Emma Wichman vihittiin Helsingin diakonissalaitoksella.

1879 Rauman seurakuntaan palkattiin diakonissa Cecilia Blomqvist. Hän oli ensimmäinen seurakuntatyöhön palkattu diakonissa Suomessa.

1880 Turun Merimieslähetysyhdistys perustettiin.

1883 Helsingin Kaupunkilähetys perustettiin (nyk. HelsinkiMissio). Yhdistyksen ensimmäinen diakonissa oli Cecilia Blomqvist.

1892 Kuopion hiippakunnalle laadittiin seurakuntadiakoniaa koskevat säännöt.

1892 Turun Merimieslähetysyhdistyksen nimi muutettiin Turun Kaupunkilähetysyhdistykseksi (nyk. Tukenasi ry).

1894 Sortavalan diakonissalaitos perustettiin.

1896 Oulun Diakonissalaitos perustettiin.

1898 Virtain seurakuntaan palkattiin ensimmäsieksi diakonissaksi Anna Kähkönen Sortavalan diakonissalaitoksesta.

1899 Otto Aarnisalon kirjassaan ”Suomen kirkon diakoniakysymys” esitti perusteita seurakuntadiakonian kehittämiseksi

1901 Sortavalan Liikolassa aloitettiin diakonikoulutus.

1905 Suomen Kirkon Sisälähetysseura perustettiin.

1907 Tampereen kaupunkilähetys (nyk. TampereMissio) perustettiin. Kaupunkilähetys palkkasi diakoneja ja diakonissoja.

1918 Sisällissodan aikana diakonissat toimivat sairaanhoitotehtävissä rintamalla ja vankileireillä auttaen sodan molempia osapuolia.

1918 Kirkolliskokous päätti, että seurakuntien oli huolehdittava diakoniatyöstä mm. palkkaamalla diakoneja ja diakonissoja.

1918 Someron Diakonaattiyhdistys perustetaan. Samana vuonna julistettiin haettavaksi Someron seurakunnan ensimmäinen diakonian virka, joka saatiin täytettyä vasta 1922.

1921 Sortavalan diakonikoulutus päättyi.

1922 Someron seurakunnan ensimmäisenä diakonissana aloittaa Elin Kuhmoinen.

1923 Riihimäen seurakunnan ensimmäinen diakonissa aloitti työnsä. Seurakunnan diakoniatoimikunta aloitti vuotta aikaisemmin 1922.

1923 Köyhäinhoitolaki velvoitti kuntia perustamaan köyhäinhoitolautakunnan kunnan köyhäinhoidon järjestämiseksi.

1927 Suomen kirkon ensimmäinen piispallinen diakonissan vihkimys toimitettiin Oulussa.

1939 Talvisodassa diakonissoja palveli sairaanhoitotehtävissä lääkintäkomppanioissa sekä kenttä- ja sotasairaaloissa.

1939 Seurakuntatyössä diakonissat keskittyivät hengelliseen työhön, kotisairaanhoitoon ja huoltotyöhön.

1940 Viipurin Diakonissalaitos siirtyi Lahteen

1940 Talvisodan jälkeen diakonissoja työskenteli siirtoväen avuksi perustetuissa tilapäisissä sairaaloissa sekä kiertävinä sairaanhoitajina.

1941-1944 Jatkosodan aikana diakonissoja työskenteli sotasairaaloissa sairaanhoitotehtävissä ja sielunhoitajina.

1941-1944 Seurakuntatyössä diakonissat keskittyivät kotisairaanhoitoon ja huoltotyöhön. Diakonissoille uutena työmuotona aloitettiin tyttö- ja poikakerhot.

1944 Kirkkolain mukaan jokaisen seurakunnan tuli palkata diakoneja tai diakonissoja ja tästä saattoi poiketa vain kapitulin luvalla (kirkkolaki hyväksyttiin 1943 ja se tuli voimaan 1944).

1944 Suomen kirkon diakonian johtosääntö hyväksyttiin. Sen mukaan diakoniatyön tarkoituksena oli hengellisen, ruumiillisen ja aineellisen avun antaminen erityisesti heille, joiden hätä on suurin ja joihin muu avustaminen ei ulotu.

1945 Ensimmäiset rajaseutusisaret (diakonissat) aloittavat työnsä Oulun hiippakunnassa. Rajaseututyö kohdistettiin Suomessa alueille, jotka olivat eniten kärsineet sodan tuhoista.

1947 Suomen evankelis-luterilainen kirkko liittyi kirkkojen kansainvälisen avun verkostoon. Kirkon Ulkomaanapu perustettiin.

1948 Diakonissa Aira Railio aloitti ensimmäisenä hiippakuntasisarena Turun hiippakunnan tuomiokapitulissa ja ensimmäisenä Suomessa.

1949 Porin diakonialaitos (nyk. Länsi-Suomen Diakonialaitos) perustettiin.

1949 Suomen kirkon diakonian yhteistyövaliokunta aloitti toimintansa. SKDY:n tehtävä oli koordinoida koko kirkon diakoniatyötä.

1950 Yhteisvastuukeräys toteutettiin ensimmäisen kerran.

1951 Suomen Diakonissalaitosten Liitto perustettiin.

1953 Diakonikoulutus Järvenpäässä aloitettiin.

1955 Suomen kirkon ensimmäinen diakonivihkimys toimitettiin Järvenpäässä.

1956 Seurakuntasisaren mallijohtosääntö hyväksyttiin.

1958 Suomen Kirkon Sisarliitto perustettiin yhdistämään diakonissat, antamaan heille ammatillista tukea sekä valvomaan yhteisiä etuja.

1960 Diakonia-lehti perustettiin.

1960 Suomen Diakonien Liitto perustettiin diakonikoulutettujen ja diakoniksi vihittyjen etujärjestöksi.

1963 Kirkolliskokous päätti diakoniksi ja diakonissaksi vihkimisen kaavan ottamisesta kirkkokäsikirjaan.

1964 Diakonissa Elli Jokinen aloitti ensimmäisenä kehitysvammaistyön päätoimisena diakonissana Turussa.

1965 Diakonissa Marja Pakarinen aloitti ensimmäisenä hiippakuntasisarena Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulissa.

1965 Diakonissa Saima Mäkelä aloitti ensimmäisenä hiippakuntasisarena Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa.

1966 Kirkon diakoniatoimikunta perustettiin.

1966 Diakonikoulutus Pieksämäellä aloitettiin.

1967 Diakonissa Pirkko Niemi aloitti ensimmäisenä diakonian hiippakuntasihteerinä Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulissa.

1970 Miehet saivat mahdollisuuden opiskella diakonissaksi.

1972 Kansanterveyslaki siirsi kotisairaanhoidon diakonissoilta kuntien tehtäväksi.

1972 Seurakuntakuraattoreiden (diakoni) koulutus aloitettiin Helsingissä.

1974 Diakonissa Anna-Lisa Järvinen aloitti ensimmäisenä diakonian hiippakuntasihteerinä Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulissa.

1974 Diakoni Eino Martikainen aloitti ensimmäisenä vankiladiakonina. Virka oli sijoitettu Pelson varavankilaan. Vuotta myöhemmin vankiladiakonin virka saatiin myös Naarajärvelle.

1975 Kirkko siirtyi virkaehtosopimusjärjestelmään. Diakoniatyöntekijöiden palkka- ja asuntokysymykset olivat keskeisessä asemassa Suomen Kirkon Sisarliiton toiminnassa.

1975 Kirkon diakoniatoimikunta esitti diakonian virkaa osaksi kolmisäikeistä virkaa.

1976 Ensimmäinen miesopiskelija valmistui diakonissaksi.

1982 Kirkkojen maailmanneuvoston BEM-asiakirjassa diakonian virka esitettiin osana kolmisäikeistä virkaa tunnistaen sen, että osalla kirkoista on epävarmuutta viran asemasta.

1982 Kirkkolaissa erillisinä olleet diakonin ja diakonissan virat yhdistettiin diakonian viraksi.

1989 Tampereella avattiin Mummon Kammari ensimmäisenä vapaaehtoistyön keskuksena Suomessa.

1990-luku Lama toi seurakuntiin ruokapankit ja työttömien ruokailut sekä siirsi muutoinkin diakonian painopistettä taloudelliseen auttamiseen.

1990 Suomen Kirkon Sisarliitto muutti nimekseen Diakoniatyöntekijöiden Liitto.

1991 Suomen Diakonien Liitto lopetti toimintansa ja jäsenet siirtyivät Diakoniatyöntekijöiden Liittoon.

1991 Diakonaatin uudistus -tutkimusraportissa Risto A. Ahonen esitti kolmisäikeisen viran mallia ja diakonian virkaa osaksi kirkon virkaa.

1992 Kirkon virkarakenteen kehittäminen -raportissa työryhmä esitti laaja-alaisena palveluvirkana ymmärretyn diakonaatin liitämistä osaksi kirkon erityistä virkaa.

1992 Lahden diakonian instituutti aloitti ammattikorkeakoulutasoisen koulutuksen osana Lahden ammattikorkeakoulua.

1994 Yhdessä kirkon virassa – diakonaattikomitean mietintö esitti diakonian virkaa osaksi kolmisäikeistä virkaa.

1995 Kirkolliskokous päätti lakkauttaa rajaseututyön virat.

1996 Diakonia-ammattikorkeakoulu aloitti toimintansa väliaikaisella toimiluvalla.

1999 Ensimmäinen diakoniabarometri-tutkimus toteutettiin.

2000 Diakonia-ammattikorkeakoulun toimilupa vakinaistettiin.

2001 Diakoniatyöntekijöiden Liitto julkaisee ensimmäistä kertaa diakoniatyöntekijöiden eettiset ohjeet.

2002 Palvelijoiksi vihityt -raportissa virkarakennetyöryhmä esitti kolmisäikeisen viran mallia ja laajaa diakonaattia.

2003 Piispainkokous torjui diakonaatti-termin ja esitti vihkimysviran nimeksi diakonin virkaa.

2002 Diakonian tutkimuksen seura perustettiin.

2004 Diakonian tutkimus -aikakauskirjan julkaiseminen aloitettiin.

2004 Diakonissa Helena Tuominen aloitti vasta perustetun Espoon hiippakunnan ensimmäisenä diakonian hiippakuntasihteerinä.

2005 Virkarakennetyöryhmä 2004 edusti kolmisäikeistä näkemystä virasta ja palautti keskusteluun diakonaatti-termin.

2006 Piispainkokous totesi, että pappisviran rinnalla voidaan ajatella olevan diakonaatti, johon kuuluvat eivät ole maallikkovirassa

2007 Diakonia-ammattikorkeakoulussa aloitti ensimmäinen kirkon alan ylemmän korkeakoulututkinnon (YAMK) koulutusohjelma.

2008 Diakoninvirka-mietintö esitti pappisviran rinnalle siitä erillistä diakoninvirka ja virkaan vihittyä kutsuttaisiin diakoniksi. Virkaan vihittäisiin henkilöitä, jotka on kutsuttu hoitamaan diakonian tai kristillisen kasvatuksen tehtävää.

2011 Diakonaattityöryhmä 2010, nimensä mukaisesti, palasi esityksessään diakonaatti-termiin ja esitti vihkimystä vapaaehtoiseksi.

2015 Diakonia ja diakonivirka -selvitys kuvaa laajasti Suomessa käytyä keskustelua diakonian virasta ja diakonaatista

2015 Kirkkohallitus esittää, että kirkkolakiin ja -järjestykseen lisätään säännökset diakonivirasta, joka muistuttaa pitkälti aikaisempia diakonaatti-esityksiä.

2016 Diakoniatyöntekijöiden Liitto ja Diak julkaisevat uudistetut diakoniatyöntekijän eettiset ohjeet.

2016 Piispainkokous yhtenäisti diakonian virkaan vihkimisen käytäntöjä antamalla yhteisen suosituksen.

2017 Kasvavaa yhteyttä - luterilais-katolisen dialogikomission raportti vahvisti käsitystä diakonian virasta osana kirkon vihkimysvirkaa.

2017 Kirkkohallitus hyväksyy diakonian viran haltijaa sekä diakoniatyötä pääasiallisena tehtävänään tekevää koskevat erityiset kelpoisuusehdot (Kirkkohallituksen päätös 124).

2018 Ensimmäistä diakonian viran päivää vietettiin syyskuun 1. päivänä sisar Matildan vihkimyspäivän mukaisesti.

2019 Diakonia-lehden viimeinen printtinumero ilmestyi. Diakoniaplus-sivusto otettiin käyttöön.

2019 Kirkolliskokous päätti toistaiseksi diakonivirka- ja diakonaattikeskustelun.

2020 Kirkkohallitus uudisti diakonian viran haltijaa sekä diakoniatyötä pääasiallisena tehtävänään tekevää koskevat erityiset kelpoisuusehdot (Kirkkohallituksen päätös 141).

2020 Kirkkohallitus hyväksyi diakonian viranhaltijan ydinosaamiskuvauksen, jossa kuvataan ammattikunnalle ominaista koko työuran aikaista ydinosaamista.

2020 Koronapandemian vuoksi diakonia siirtyi nopeasti digiaikaan, kuten muukin seurakuntatyö. Kirkon diakonian päivät pidettiin ensimmäistä kertaa verkkolähetyksenä.

2021 Piispainkokous tarkensi suositustaan diakonian virkaan vihkimisestä.

2022 Diakonian juhlavuosi.