Pieni kurkistus historiaan. Näihin aikoihin 80 vuotta sitten moni diakonissaopiskelija kävi kirjeenvaihtoa oppilaitoksensa kanss...

su 25. lokakuuta 2020 11.19.53

Pieni kurkistus historiaan. Näihin aikoihin 80 vuotta sitten moni diakonissaopiskelija kävi kirjeenvaihtoa oppilaitoksensa kanssa. Talvisota oli päättynyt maaliskuussa 1940 ja sotasairaaloihin hoitotehtäviin määrätyt opiskelijat pohtivat opintojensa jatkoa loppuvuodesta.

Raha-asiat herättivät huolta. Oppilaitos karhusi koulumaksuja sekä osuuttaan palkasta niiltä opiskelijoilta, jotka olivat saaneet työajaltaan palkkaa. Epäpätevinä heille oli maksettu niin vähän, että siitä ei käytännössä jäänyt mitään lähetettävää laitokseen, saati että sillä olisi koulumaksuja lyhentänyt. Rahan puutteessa opiskelijat tekivät laitoksen kanssa velkakirjoja puuttuvista maksuista.

Monen diakonissaopiskelijan omaiset olivat sodan vuoksi ahtaalla eikä heiltä voinut saada apua maksuihin, oikeastaan heitä olisi ennemminkin haluttu auttaa, jos vain rahaa olisi ollut. Osalla opiskelijoista oli vähä omaisuus jäänyt sodan jalkoihin ja pienistä rahoista oli yritetty ostaa itselleen vaatteita.

Myös kutsumus diakonissaksi miettytti. Muutamat olivat tulleet siihen johtopäätökseen, että ei heistä ole hoitamaan diakonissan vaativaa tehtävää ja siksi he haluavat jäädä "vain sairaanhoitajaksi." Joku oli muista syistä päättänyt lopettaa eikä ratkaisuaan sen erityisemmin perustellut.

Kirjeistä ilmeni myös joidenkin opiskelijoiden katkeruus siitä, että he näin kohtalon heitteleminä sotatilanteessa ovat ilman omaa syytä joutunet vaikeuksiin. Varsinkin köyhistä oloista lähteneet opiskelijat kokivat vääryydeksi sen, että heillä ja omaisilla ei ollut varaa maksaa pyydettyjä summia ja he tällä tavoin olivat eriarvoisessa asemassa niihin nähden, joille perhe maksoi kulut.

Osa kirjoittajista puolestaan pyysi laitosta jatkamaan opinto-oikeutta ja pyysivät johtokunnalta malttia raha-asioiden selvittelyssä. Jotkut onnekkaat olivat pystyneet hankkimaan tarvittavat rahat kasaan ja toivoivat, että asioiden suhteen ollaan puolin ja toisin sovinnossa. Opintojansa jatkavat kyselivät harjoittelupaikkojen perään ja toivoivat, että voisivat jo aloittaa joidenkin kurssien suorittamisen.

Näitä diakonissaopiskelijoiden tuntoja on kerätty Lahden Diakonissalaitoksen johtajalle, rovasti Elias Pentille lähetetyistä kirjeistä, jotka saatiin tutustuttavaksi Pentin tyttäreltä. Kirjeiden omistaja luovuttaa ne Lahden Diakonialaitoksen säilytettäväksi.